Millaisen tuolin tarvitsemme? Kysymys on itse asiassa: "Millaista elämää me tarvitsemme?"

Tuoli on ihmisille alueen symboli. Työpaikalla se edustaa identiteettiä ja asemaa; kotona se edustaa yksittäistä aluetta; julkisesti se korvaa kehon painon jaloilla, jolloin ihmiset voivat hengittää. Psykologisesti ihmiset tarvitsevat istuimen ja etsivät aluetta, jonne heidät voidaan sijoittaa, joten istuimelle annetaan sosiaalinen merkitys. Missä istua, kuinka istua ei ole yksinkertainen fysiologinen toiminta, ja usein se on osa sosiaalista toimintaa. Istuessa paikassa, jossa on enemmän kuin kaksi ihmistä, itä ja länsi ovat erilaisia, ja on epäkohteliasta istua väärässä paikassa.

Ja istumisen merkitys on yhtä värikäs.

Idän ja lännen maissa on omat klassiset mallinsa tuolit, jotka saivat heidät istumaanvakavasti. Yhden tuolin pystysuora selkälevy tekee ihmisten ruumiista arvokkaan ja vakavan, tämä edellyttää käytökseltä sääntöjä, joita noudatetaan, mutta myös oman identiteetin vahvistamista. Se on mielenkiintoista.

On monia tapauksia, joissa ihmiset voivat rentoutua ja istua idän ja lännen maissa. Istumisasennon kehittyminen ei johdu ihmisen fysiologisten geenien muutoksista, vaan siitä, että ihmisillä on erilaisia ​​vaatimuksia omille haluilleen.

Tuoli, jonka avulla vartalo poseeraa erilaisissa asennoissa, antaa matkustajan ilmaista erilaisia ​​tunteita. "Koska istuin on sellainen kuin se on, en ole syyllinen sellaiseen tunteeseen." Modernismin yksilöllisten arvojen vahvistamalla. täyttyä täysin.

Nykyaikaisten suunnittelijoiden mielikuvitus tuoleissa on jaettu useille tasoille:

Mitkä ovat erilaiset ulkoasut, mukaan lukien materiaalit, värit ja linjat, jotka voivat välittää tunteita ja arvoja?

Millaisia ​​tarpeita eri istumistyyleillä voidaan saavuttaa?

Kuinka monta ihmisen puolta voidaan hajottaa eri istuimilla?

Vaikka suunnittelulla on vastuu halun tyydyttämisestä, sen tyydyttäminen vaatii viisautta. Uudella aikakaudella kohtaamme luonnonympäristön rappeutumisen, sivistyneen konfliktin kiihtymisen, globaalin kilpailun, eivätkä menneisyyden arvot ja keinot riitä auttamaan saamaan kestävän kehityksen resursseja. Mikä sitten on suunnittelutyön suunta? Mitä arvoa uuden suunnittelijan sukupolven on luotava?

Ne, jotka ajat ovat valinneet, ovat vastuussa aikansa valinnasta.